Hakapellon tammimetsä osa 2 – suunnittelu

 

Kuva: tammitaimikko pian perustamisen jälkeen

Tässä kirjoituksessa kerron taimikkoni suunnittelusta.

 Aiemmassa postauksessani kerroin perehtyneeni sekä kirjallisuuteen että myös ihan käytännössä vierailuilla useisiin tammimetsiköihin. Otin oppia niin onnistumisista kuin epäonnistumisistakin suunnitellessani taimikkoani. Taimikkovaiheessa tehdyt valinnat ovat pitkäkestoisia, käytännössä koko metsän eliniän ajan. Siksi taimikon perustamisessa tulee olla äärimmäisen huolellinen.

Nostan tähän pari esimerkkiä, samalla seudulla olevat tammimetsiköt, jotka ovat kehittyneet hyvin eri tavoin. Toinen on huonolaatuinen tammimetsikkö Helsingin Pirkkolassa, toinen erinomainen tammimetsikkö Espoon Lähderannassa:

Pirkkolan tammimetsikkö on perustettu istuttamalla taimet melko väljästi, taimiväli keskimäärin n. 2,4 m. Puut ovat kasvaneet mutkaisiksi, paksuoksaisiksi ja muutoinkin huonolaatuisiksi, oli metsikön idea mikä tahansa.

 

Kuva: Pirkkolan tammimetsikkö

Lähderannan tammimetsikkö on syntynyt kylväytymällä kuusikon alle. Alkuvaiheessa puut ovat kasvaneet tiheässä, mikä on johtanut terveeseen ja laadukkaaseen metsikköön. Nyt metsä koostuu järeistä, hyvärunkoisista tammista.

Kuva: Lähderannan tammimetsikkö

Tammen kasvupaikkavaatimukset ovat maaperän suhteen väljemmät kuin muilla jalopuillamme, ilmastolliset tekijät ovat oloissamme tiukemmat. Tammen ilmastollisista vaatimuksista voisi nostaa esiin tärkeimmät ”suositusrajat”, joiden olisi hyvä keskimäärin täyttyä (Jyväskylän vertailuna vuodet 1999-2021):

 

·    Lämpösumma min.1200 (Jyväskylässä keskimäärin hieman yli 1300)

·    Kovin pakkanen max. -41 astetta (Jyväskylän kovin pakkanen -36,7 astetta vuonna 2007)

 

Tammitaimikon suunnittelu lähti liikkeelle tavoitteen miettimisestä. Millaista metsää haluan, väljää maisematammien hallitsemaa hakamaata, järeää tammimetsää vai jotain muuta? Päätin, että lähden tavoittelemaan järeää tammimetsää, jossa aikanaan kasvaisi järeitä, >60 cm halkaisijaltaan olevia tammia n. 10-11 metrin välein toisistaan. Oheinen kuva Espoon Margretenbergin tammimetsiköstä on lähellä tavoitettani:

 

Kuva: Järeä tammimetsikkö Espoon Margretenberissä

Seuraavaksi lähdin etsimään sopivia taimia. Taimimateriaaliksi valikoitui Metlan Punkaharjun tammimetsikön kanta. Punkaharjun metsä on perustettu Bromarvin terhoista. Punkaharjun ilmasto-olot ovat varsin lähellä Jyväskylän oloja.

 

Sitten alkoi taimikon käytännön toteutuksen suunnittelu. Tammien on hyvä kasvaa nuorina suhteellisen tiheässä ja sitten toistuvin harvennuksin vapautetaan kasvutilaa myöhemmällä iällä. Latvusten ympäristön on hyvä olla suhteellisen symmetrinen, etteivät rungot ala vinoutua tai kasvata oksia vain yhdelle puolelle. Tutkimusten mukaan nuoren tammen latvuksen sopiva pinta-ala on max. 1,5 m² eli taimiväli olisi n. 1,5 m - max. 2,0 m.

 

Taimimäärän pitämiseksi järkevänä päätin tehdä ryhmäistutuksen, tammet istutettaisiin yhdeksän tammen ryhmiin n. 1,7 metrin taimiväleillä ja ryhmien etäisyydet ovat n. 9 metriä (keskipiste-keskipiste). Ryhmien väliin annetaan kasvaa muita puulajeja tungosvaikutuksen aikaansaamiseksi. Koko uudistusala muokattiin tähän tiheään kasvatusasentoon.

 

Kuva: Ryhmäistutuksen periaatekaavio. Ryhmien väliin kylväytyy luontaisesti muuta puustoa.

Tässä kohtaa suunnitelma oli loppusilausta vaille valmis, viimeisenä asiana oli taimien suojaus. Päädyin 120 cm Tubex-suojiin. Lisäksi päätin, että taimikko käsitellään joka syksy hirvikarkoitteella sen jälkeen, kun taimet ovat tulleet ulos tuubeista.

 

Suunnitelma oli nyt valmis ja seuraavaksi päästiin toteuttamaan istutus. Tästä kerron seuraavassa postauksessani.